Kuuppalaisissa esiteltiin tapahtumapaikalla Petäjävedellä aikanaan asuneen Severus Pietikäisen elämän värikkäitä vaiheita. Museonäyttely koostui hänelle kuuluneista esineistä, valokuvista ja tarinoista.

Lapsuus

Severus Pietikäinen syntyi Mäntässä vuonna 1859. Hän oli torpparin 12. lapsi. Ajat olivat torppareille muutenkin huonot, mutta suuret nälkävuodet kurjistivat elämää entisestään. Vähästä ruoasta oli aivan liian monta ottajaa. Severuksen veljistä kaksi kuolikin nuoressa iässä liian yksipuolisesta ravinnosta aiheutuneisiin tauteihin. Perhe päätyi antamaan hänet huutolaiseksi. Severus sai tarpeekseen huutolaisen huonosta kohtelusta ja karkasi 12 vuoden iässä kiertävän suutarin oppiin. Hän tuli ammatissaan taitavaksi ja elättikin sillä itsensä usean vuoden ajan.
[flickr size=”medium” ]6263916486[/flickr]
[flickr size=”medium” ]6263386817[/flickr]

Vahtimestarin kiusaukset

Noin 20 vuoden iässä Severus kyllästyi kiertävään elämäntyyliin, palasi takaisin Mänttään ja pääsi töihin juuri perustettuun paperitehtaaseen. Siellä hän osoitti nopeasti olevansa luotettava ja ammattitaitoinen työntekijä ja etenikin vahtimestarin arvostettuun toimeen.

Vahtimestarina Severus oli paljon tekemisissä lukkojen kanssa. Hän opetteli tiirikoimaan niitä ja availi monia ovia ilman avaimia. Hänellä ei tiettävästi ollut minkäänlaisia rikollisia aikeita, vaan hän oli ennen kaikkea intohimoinen tiirikoija, joka vain halusi kokeilla rajojaan ja kehittää taitojaan. Lopulta Severus jäi kiinni itse teossa tiirikoidessaan tehtaan naisten saunan lukkoa. Hän sai potkut ja joutui vankilaan Mikkeliin. Tuomio oli 10 vuotta kuritushuonetta. Kahden vuoden jälkeen Sverus onnistui pakenemaan – arvatenkin tiirikointitaitojensa ansiosta.
[flickr size=”medium” ]6263919740[/flickr]
[flickr size=”medium” ]6263396081[/flickr]

Amerikkaan

Severus päätti lähteä Amerikkaan. Hän kaipasi seikkailua ja vankikarkurille Amerikka oli tarpeeksi kaukainen pakopaikka. Uudelle mantereelle päästyään hän ei asettunut aloilleen, vaan kiersi pitkiä matkoja ympäri maata. Hän piti erityisesti Louisianasta ja tutustui siellä ollessaan blues-musiikkiin.

Parin vuoden ajan Severus ansaitsi elantonsa sirkuksessa käyttäen Suomessa oppimiaan taitoja kahlekuninkaana. Lisäksi hän teki sekalaisia töitä maatiloilla ja plantaaseilla. Eräällä maatilalla työskennellessään hän kehitti alumiinisen maitotonkan. Sen etuja aikaisempiin astioihin verrattuna oli sen keveys ja hygieenisyys. Maitotonkat yleistyvät käytössä nopeasti.
[flickr size=”medium” ]6263413049[/flickr]
[flickr size=”medium” ]6263410911[/flickr]

Asettuminen Petäjävedelle

Rikoksensa vanhennuttua vuonna 1910 Severus palasi Suomeen. Suomessa hän patentoi kehittämänsä metallisen maitotonkan. Useampi yritys otti sen heti tuotantoon ja maitotonkista tuli nopeasti suosituimpia maidon säilytys- ja kuljetusastioita.

Severus hankki patentista saamillaan tuloilla Petäjävedeltä maata ja alkoi rakentaa taloa. Talon valmistuttua hän palkkasi seurakseen taloudenhoitajan, Hilman, hoitamaan jokapäiväisiä juoksevia asioita. Hilman tehtäviin kuuluivat myös silloin tällöin sihteerin tehtävät, kun Severuksen täytyi hoitaa virallisia asioita.

Heistä tuli ajan kuluessa erittäin läheiset ystävät, mutta heidän ystävyytensä ei milloinkaan syventynyt rakkaussuhteeksi. Severus ei koskaan löytänyt itselleen vaimoa tai elämänkumppania, joten hän arvosti näin ollen Hilman läsnäoloa entistä enemmän.
[flickr size=”medium” ]6263416745[/flickr]
[flickr size=”medium” ]6263954132[/flickr]

Sisällissota

Sisällissodan aikana vuonna 1918 Severus pysytteli erossa sotatoimista ja vihamielisyyksistä. Hilman veli oli kuitenkin punaisten puolella ja valkoisten ajojahdin kohde. Severus ja Hilma piilottivat hänet ulkorakennukseen rakennettuun salakoppiin. Koppiin, joka toimii nykyään varastona, tehtiin ovi vasta 2000-luvun alussa.

Keksinnöt

Sodan jälkeen Severus eli maitotonkkapatentista saamillaan rahoilla ja keskittyi uusiin keksintöihin. Yleensä keksinnöt eivät menestyneet, mutta tamperelainen metalliyritys Kone ja Terä otti tuotantoon joitakin Severuksen keksimiä työkaluja, esim. kulmapihdit.
[flickr size=”medium” ]6263956366[/flickr]
[flickr size=”medium” ]6263422687[/flickr]

Musiikki

Severus jatkoi 1930-luvulla blues-harrastustaan, jonka oli aloittanut Amerikan seikkailullaan. Ennen talvisotaa hän esiintyi muutaman kerran julkisesti. Toisessa maailmansodassa hän oli liian vanha sotimaan, mutta liittyi viihdyttäjäjoukkoihin. Severus oli talvi- ja jatkosodan aikana pääasiassa Lappeenrannassa sotilasmuusikkona. Hän loi joukkoihin taistelutahoa laulamalla ja soittamalla kitaraa.

Viihdytysjoukoissa hän tutustui toiseen muusikkoon, laulaja Ture Araan. Sodan jälkeen Severus liittyi Aran yhtyeeseen ja soitti tämän kiertueilla ja iskelmälevytyksillä. Myöhemmin 1950-luvulla Severus soitti myös muutamissa jazz-kokoonpanoissa, joista mainittakoon Olli Hämeen yhtye.
[flickr size=”medium” ]6263444995[/flickr]
[flickr size=”medium” ]6263442535[/flickr]

Viimeiset vaiheet

1950-luvun lopulla Severus vaihtoi jälleen alaa. Hän lähti opiskelemaan Englantiin kenkäsuunnittelua. Ympyrä sulkeutui kun Severus alkoi verestämään vanhoja suutarinoppejaan. Häne ei kuitenkaannlopulta saanut suoritettua tutkintoa valmiiksi, vaan katosi salaperäisesti kesken opintojensa. Hänen myöhemmistä vaiheista on hyvin vähän tietoa.

Joidenkin tietojen mukaan Severus olisi nähty vielä elokuussa 1967 San Franciscossa sodanvastaisessa mielenosoituksessa. Asiaa ei ole pystytty varmistamaan lähinnä aikalaisten hyvinkin hatarien muistojen ja sekavien tarinoiden vuoksi.
[flickr size=”medium” ]6263962278[/flickr]
[flickr size=”medium” ]6263977074[/flickr]
[flickr size=”medium” ]6263978894[/flickr]

Tämä tarina on totta. Vai onko?

Katso lisää kuvia Flickr-palvelusta