Lämpimät luut on Anna K:n runokokoelma.

Vaikka puutuisi tunteet ei tunne luut
Lämpimät luut
pirstaleisen ihon alla
Lämpimät luut eivät murene
Vaikka ajatukset puristavat
Hyytävät sormet hauraan mielen kaulalla
Lämpimät luut
Taistelevat vastaan
rauhattomuuden jäistä riitettä.

—

Kuinka ymmärtäisitte
minun pienen mieleni?
Sitä kivinen paino vetää veden alle
köysi umpisolmussa.
Helpotuksen ovi on kiinni rautaisella lukolla,
avain heitetty tuleen.
Sen saa mutta sattuu
nousta ylös kun on maahan kaatunut.
Ja jää siitä jäljet
niinkuin kuraiset vaatteet
ja polvessa reikä,
Pysyvä jälki.

—

Silmät
Varpaat
Rakkautta siinä välissä

Murtunut mieli
Arpinen pinta

Uurteiset muistot
Huurteiset naurut

Kyyneleillä kyllästetty keho.

Silmät
Varpaat
Elämä siinä välissä.

—

Sormenpäät pitelevät
rikkinäistä

Pehmeästi
Varovasti
vailla parantavaa valoa

Nostaa puiselle hyllylle
rikkinäisen murtuneet murenet

Sytyttää tulen.